Ukrainan sota ja leikki

Ukrainan sotaa on kestänyt yli 2 kuukautta ja inhimillinen tragedia on ollut valtava. Sodan loppumisesta ei ole tietoakaan. Sodan keskellä elämä on pelkoa ja kärsimystä täynnä. Turvalliset raamit elämästä ovat hetkessä kaikkoneet. Elämä  muuttuukin selviytymis taisteluksi kuoleman varjossa. Ihmisten tuki toinen toisilleen on "kultaakin" arvokkaampaa. 

Aikuiset yrittävät etsiä suojaa ja ruokaa itselleen ja perheilleen. Hätä, ahdistus ja epävarmuus on käsittämätön. Aikuisten on oltava vahvoja selvityäkseen. Tunteille ei saa antaa valtaa. Lapset ovat riippuvaisia aikuisista ja heidänkin täytyy olla urheita, selviytyjiä ja vahvoja. Kuitenkin sisäinen hätä ja suru on olemassa. Selvityäkseen sodan kauhuista lapset yrittävät sodan keskelläkin, saada sisäistä maailmaa siedettäväksi. Siinä leikki muodostuu tärkeimmäksi tavaksi ilmaista sisäistä kaaosta. Vaikka sota voikin tuhota kaiken aineellisen ympäristön niin lapsen kykyä rakentaa niissäkin olosuhteissa leikkiä se ei muuta. 

Sota koskettaa lapsia myös täällä meillä välillisesti. Sodasta tiedotetaan päivittäin. Osa ihmisistä pelkää sodan laajentumista myös tänne meille. Ihmiset valmistautuvat eri tavoin uhkiin, epävarmuus kasvaa. Lapset siinä rinnalla elävät samaa todellisuutta. He eivät voi vaikuttaa yhteiskunnalisiin ilmiöihin mutta leikin avulla he voivat lievittää omia ahdistuksiaan sodan aiheuttamista vaikutuksista heihin. Leikki onkin lasten kieli ja lelut heidän sanansa, joten meidän aikuisten on kuultava ja mahdollistettava lasten kieli ja sanat.